Luku 1

Luku 1

Helmikuun helpotus

Toimiston Sanna oli vihdoin lopettanut tarinointinsa rivitanssiopettajan tiukkojen farkkujen peittämistä pakaroista ja hävinnyt takaisin omaan lokeroonsa sermien taakse. Toimistossa vallitseva vaitonaisuus tuntui ihanalta. Silloin alkoi korvissa tinnittää. Korkea ja taukoamaton ininä alkoi kuulua päässä aina, kun tuli hiljaista. Viisi vuotta sitten se oli alkanut – aivan neljäkymmenvuotissyntymäpäivien kynnyksellä. Työterveyslääkärikin vain kuittasi asian huonolla huumorilla sanoen sen olevan ”kohtalon aloittama viimeinen vihellys” ja totesi kuivasti, että ilmeisesti joutuisin kärsimään soivista korvista koko loppuelämäni. 

Tammikuussa oli ollut töissä jokavuotiseen tapaan hirvittävä härdelli, kun vuodenvaihde aiheutti aina lisätyötä ja stressiä. Siksi tämä helmikuun helpotus oli suuri. Lisäksi nyt oli yleinen talvilomaviikko, jolloin kaikki lapsiperheet olivat mummoloissaan pitkin Suomea tai hiihtokeskuksissa hintavissa vuokramökeissään. Siksi toimistossa ei ollut lisäkseni juuri muita kuin sihteeri Sanna ja pari etäisempää kollegaa. Olisi ollut ihana työrauha, ellei Sanna olisi vähän väliä keskeyttänyt ja tullut työpisteelleni notkumaan ja juoruamaan niistä iänikuisista rivitanssitunneistaan. 

Olin juuri saanut työtehtävästäni uuden otteen, kun pomo kutsui luokseen. Nousin satulatuolilta, vaihdoin villasukat sisäkenkiin ja oikaisin puseroa. Pomon huone oli toimiston toisella laidalla, joten jouduin sukkuloimaan koko avokonttorilabyrintin läpi. Sermit olivat matalat ja reitti oli niin tuttu, että olisi osannut perille, vaikka minua olisi ensin pyöritetty silmät sidottuina kuin lasten sokkoleikissä. Saavuin pomon lasikopin ovelle. Koppiin ei kylläkään nähnyt sisälle, sillä kaikki lasiseinien sälekaihtimet olivat kiinni. Koputin oveen. 

Tule vaan! pomo huusi ja astuin sisään. Pomon pöytä oli ikkunaa vasten siten, että sisääntulija häikäistyi ikkunasta tulvivasta valosta ja näki sisällä olijasta vain mustan siluetin. Kun astuin kynnyksen yli, pomo nousi seisomaan. Hänen musta nahkainen työtuolinsa jäi pyörimään hiljakseen ympäri. Helmikuun auringonvaloa vasten pomon ääriviivojen muodostama tumma hahmo näytti synkältä. Seisoin pomoa vastapäätä ja jäin odottamaan, mitä hänellä oli asiaa. 

 Mitä päähenkilölle tapahtuu? 

A) Pomo antaa potkut. 

B) Pomo antaa ylennyksen. 

C) Pomo kosii.

D) Pomo antaa salaisen tehtävän.
Valitse vaihtoehto, mihin suuntaan mielestäsi tarinan pitää jatkua! Kommentoi alle tai äänestä Twitterissä! Löydät minut käyttäjänimellä @Laakso2Laakso