Luku 4

Luku 4

Sijainen 

Mikä huojennus! Kerstin oli suostunut heti. Sisko oli aina ollut innokas esiintyjä, ja teatteriharrastus oli veressä. Eikä Kerstiniä haitannut, vaikka rooli ei ollutkaan vakava luonnerooli tai vaikka esiintyminen tarkoittaisi hikistä karvapukua ja hälisevien messuvieraiden tönittävänä olemista. Kerstin oli sattunut soittamaan juuri, kun ahdistus oli valtaamassa mieleni ja maailmani mustenemassa. Kun olin purkanut hänelle mieltäni ja kertonut pomon pyynnöstä esiintyä messuilla maskottina, Kerstin oli heti lupautunut minun tilalleni. Mikä ihana enkeli sisko olikaan!

Seuraavana aamuna tapasin Kerstinin työpaikkani parkkipaikalla. Hänen vanha kuplavolkkarinsa loisti kirkkaan vihreänä kuin marmeladipallo minun harmaan Opelini vieressä. Olin juuri hakenut maskottipuvun markkinointiosaston Paulalta, joka oli opastanut ja neuvonut puvun käytössä, kuin se olisi jokin arvokas muinaisjäänne. Paulan otsalla oli huolta ja ärtymystä ilmaiseva rypistys, kun heitin puvun huolettomasti Ikean isoon siniseen muovikassiin ja survoin sitä nyrkillä myttyyn, kun se yritti pursuta yli reunojen. Peitin vielä kassin suuaukon takillani, etteivät kaikki käytävillä ihmettelisi, mitä raatoa oikein kannan mukanani. Parkkipaikalle päästyäni huusin jo kaukaa Kerstinille, että avaa autonsa oven, jotta saan heitettyä kassin heti autoon, ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä enempää.

Kerstin ei kaivannut ohjeitani puvusta saati roolisuorituksesta. Hän varmisti kellonajan ja lupasi mennä paikalle oikeaan aikaan. Minä voisin hänen puolestaan huoletta viettää vapaan viikonlopun. Hän kyllä hoitaisi homman! Sisko kupla pompahti parkkiruudusta, ja pian ei kuplaa enää näkynyt missään. 

Jostain syystä oloni ei kuitenkaan ollut ihan huoleton. Se, että sisko hoitaisi roolini työpaikkani maskottina viikonloppuna olevilla messuilla, ei välttämättä täyttäisi pomon eli Railin odotuksia tehtävästä, jonka hän antoi suoraan minulle – luottoalaiselleen. Yritin rauhoittaa mieltäni, sillä eihän kukaan tunnistaisi päästä varpaisiin karvakörilääksi pukeutuneesta maskotista sen esittäjää, eikä maskotin onneksi tarvinnut edes puhua mitään. Riitti, että se hengaili messuosastolla ja jakeli korista karkkia. Ei olisi siis vaaraa, että kukaan tietäisi, kuka maskin takana oli. 

Lauantaiaamuna heräsin jo viideltä, enkä saanut enää unta. Pyörin sängyssä hermostuneena monta tuntia. Kahdeksalta katsoin kelloa ja kuvittelin mielessäni, miten messukeskukseen alkoi pikkuhiljaa valua esittelijöitä ja näytteilleasettajia. Yhdeksältä kävelin ympyrää eteisessä, vedin kengät jalkaan lähteäkseni, otin ne pois hermostuksissani. Kymmeneltä räpläsin puhelinta soittaakseni Kerstinille, ettei tämä menisikään paikalle, yhdeltätoista olin valmis tunnustamaan petokseni ja valitsin pomon numeron. Painoin punaista luurin kuvaa, ennen kuin linja ehti aueta. Heittäydyin sohvalle makaamaan. 

Sunnuntai-iltana Kerstin soitti. Hän oli tohkeissaan ja selosti innostuneena, miten ihanaa oli ollut kulkea ihmisten joukossa, jakaa iloa kanssaihmisille ja ilahduttaa messuvieraita. Epäilin vahvasti, ettemme olleetkaan sukua, sillä tuollaista esiintymisintoa en ollut koskaan tunnistanut itsessäni, vaikka olisi ollut kuinka tunnistamattomaksi naamioituneena. Varmistin Kerstiniltä sataan kertaan, ettei kai kukaan vain ollut puhutellut häntä eikä saanut selville maskotin todellista henkilöllisyyttä. Kerstin vakuutti kaiken menneen mallikkaasti. 

Maanantaina menin töihin niin normaalisti kuin vain menee ihminen, joka tuntee huijanneensa esimiestään – vaikkakin vain melko mitättömältä tuntuvassa asiassa. Aamupäivä meni tavanomaisesti. Lounasaikaan lähdin työpaikan kahvilaan hakemaan itselleni lounassämpylää. Jonossa kuulin tai pikemminkin aistin, miten kahvilan asiakkaat supisivat ja vaihtoivat katseita tullessani kahvilaan. Kuvittelinko vain? 

 

Miksi kahvilassa kuhistiin?

A) Maskotin henkilöllisyys eli huijaus oli paljastunut.

B) Maskotti oli kaatanut messuosaston ja tekijäksi luultiin päähenkilöä.

C) Päähenkilöllä oli vain vessapaperia housunlahkeessa.

D) Päähenkilö oli kahvilan tuhannes asiakas ja palkittaisiin vuoden lounailla.

E) Jokin muu syy – ehdota!