Luku 2

Luku 2

Salainen tehtävä 

Poistuin pomon huoneesta epäuskoisena. Oliko totta, mitä olin äsken kuullut, vai valehtelivatko tinnittävät korvani näin pahasti? Pomon antama tehtävä tuntui järjettömyydeltä.

Sukkuloidessani sermisokkelossa takaisin työpisteelleni päässäni pyöri. Kelasin työhistoriaani talossa, johon olin tullut pomon eli Raili Hujasen kanssa samoihin aikoihin. Railin kanssa me olimme jakaneet ensimmäisen työhuoneemme silloin, kun tätä firmaa laman jäljiltä kohennettiin ja laajennettiin. Noviisi kun olin, puoli vuotta minua ennen taloon tullut Raili opasti minua kuin kokeneempikin seniori. Pääsin minäkin joskus pätemään, kun Raili ei ollut mikään mestari talousjärjestelmien eikä lukujen kanssa. Meille syntyi siten tasaveroinen suhde, jossa kumpikin auttoi toista. 

Seurasin sivusta, miten Raili kasvatti henkistä pääomaansa juoksemalla koulutuksesta koulutukseen. Hän oli aina ensimmäisenä ilmoittautumassa, kun tuli tilaisuus nähdä joku koulutusguruksi itseään kutsuva julkkis ja oli innoissaan kaikista mahdollisuuksien iltamista ja muista kissanristiäisistä, joissa hoettiin  ”ole itsesi pomo” ja ”näin hallitset itseäsi ja muita”. Minä en ollut kiinnostunut kouluttautumaan, kun vihdoin olin tutkintoni valmiiksi saanut. Olin ollut tyytyväinen saatuani työpaikan, jossa oli näkymiä edes puoli vuotta eteenpäin. Siksi minusta Railin kouluttautumisintoa oli hupaisaa mutta toki myös kadehdittavaa seurata sivusta.

Vuosien myötä Railin tarmo oli palkittu. Ensin hän lähti yhteisestä työhuoneestamme, kun   työtehtävämme erkanivat - Railin eduksi tietysti, kun hän sai ryhmänjohtajan tittelin. Sitten tuli kaksituhattaluvun ensimmäinen avokonttoriaalto ja pyyhkäisi seinät matalaksi ja hävitti erilliset työhuoneet. Jäljelle jäivät sentään matalat sermit ja muutama muovinen tekopalmu, ettei näyttäisi ihan aavikolta. Itse sain juntattua itseni yhteen sermien erottamaan bunkkeriin, ja olin tyytyväinen. Raili oli siinä rytäkässä pedannut itselleen paikan lasikoppiin ja sieltä hän nyt tyytyväisenä osastonjohtajaksi noustuaan hallitsi meitä muita. 

Koska minulla ja Raililla oli yhteinen menneisyys firmassa, en osannut aina suhtautua häneen kuin pomoon. Jotkut nuoremmat kollegat häntä joskus vieroksuivatkin ja osa jopa pelkäsi. Olin tottunut Railin intoiluun ja tarmonpuuskiin, ja toisaalta hän tunsi minun lakonisen tapani suhtautua asioihin. Silti äsken esiin tullut asia oli minulle yllätys. En olisi uskonut pomon kykenevän tällaiseen. 

Istuin takaisin omalle työpisteelleni ja kertasin mielessäni Railin ehdotusta. 

Mitä pomo ehdotti? 

•  A) Tee jokaiselle talvilomalaiselle jokin jekku.
• B) Suunnittele toimitusjohtajan eläköitymisjuhlat.
• C)  Pukeudu firman maskotiksi.
• D) Vakoile toimitusjohtajaa. 

Valitse vaihtoehto, mihin suuntaan mielestäsi tarinan pitää jatkua! 

Kommentoi alle tai äänestä Twitterissä! Löydät minut käyttäjänimellä @Laakso2Laakso